Glad svenska dagen!

Tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää.
Svenska dagen on kansallinen juhlapäivä, jolloin juhlistetaan kaksikielistä isänmaatamme. Ruotsin kielellä on vahva perustuslaillinen asema maassamme ja kunnilla on velvollisuus järjestää palveluita sekä suomeksi että ruotsiksi. Ruotsin kielen asemasta ollaan montaa mieltä ja yleistä keskustelua leimaa valitettavasti negatiivinen asenne.

Jyväskylässä tehtiin uraauurtavaa työtä asenteiden muuttamiseksi. Ruotsinkielistä päivähoitoa tarjoavassa Sivutaskun päiväkodissa alkoi vuonna 2012 kaksikielisen pedagogiikan projekti. Päiväkodissa oli kaksi lapsiryhmää, joista toinen oli ruotsinkielisille ja toinen suomenkielisille lapsille. Sen sijaan, että lapsille puhuttiin erikseen pelkästään suomea tai ruotsia otettiin käyttöön malli, jossa kielet sekoitettiin. Projektin tavoitteena ei ollut lasten kaksikielisyys vaan uuteen kieleen tutustuminen ja positiivisen asenteen herättäminen. Kaksikielisen toiminnan aloittamiseen löytyi syy myös taloustilanteesta. Se tasasi ryhmäkokoja eikä edellyttänyt lisäresursointia.

Projektissa työskennellyt lastentarhanopettaja Susan Hellden-Paavola puhui suomenkielisille lapsille kahta kieltä rinnakkain kolmisen vuotta. Käytäntö osoittautui toimivaksi ja projekti onnistuneeksi. Asenne uutta kieltä kohtaan oli positiivinen kun molempia kieliä kohdeltiin päiväkodissa yhtä tärkeinä. Helldén-Paavolan mukaan lasten on luonnollista kuulla molempia kieliä päivähoidossa, puhutaanhan osassa koteja sekä suomea että ruotsia.
Tämän vahvistaa myös asiaa tutkinut ruotsin kielen professori Åsa Palviainen, joka seurasi kielikokeilua Sivutaskun päiväkodissa alusta asti. Tutkimus, ja nyt myös käytäntö on osoittanut, että kielten sekoittaminen ei haittaa kielen kehitystä vaan päinvastoin. Onkin todella harmillista, että kaksikielinen toiminta lopetettiin ja ruotsinkielinen päiväkotiryhmä siirrettiin pois. Hyvää perustelua asialle ei ole vielä esitetty.

Itselleni ruotsin kieli on luonnollinen osa elämääni. Vanhempani lähtivät 70-luvun alussa Ruotsiin Volvon tehtaalle töihin ja elin kuusi ensimmäistä vuottani ruotsinkielisessä yhteisössä. Kävin ruotsinkielistä kerhoa ja leikkikoulua, joten kieli tuli tutuksi ja tarttui puheeseenkin vaikka kotikielemme on aina ollut suomi. Muutettuamme Suomeen halusivat vanhempani ylläpitää kielitaitoani ja tilasivat meille kotiin ruotsinkielisen Aku Ankan – Kalle Ankan. Kielitaito on rikkaus ja olen iloinen siitä, että ruotsinkielen taidon olen saanut ikään kuin vahingossa lahjaksi.

Sivutaskun päiväkodissa toteutetun projektin tuloksena oli onnistunut käytäntö sekä asennekasvatuksen, kielen oppimisen että kaupungin talouden näkökulmasta. Toivottavasti kaksikielinen pedagogiikka saadaan uudelleen toimimaan kaupungissamme ja levitettyä muihinkin kuntiin. Näin hyvää käytäntöä ja tehtyä työtä ei kannata heittää hukkaan.

Glad svenska dagen för alla rättvist!