Istun vuoristoradassa. Siinä arjen vuoristoradassa, jota elämä teinien äitinä on. Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Toivon, että sanani, neuvoni ja rakkauteni riittävät siihen, että pojista kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia. Sellaisia, jotka osaavat erottaa hyvän ja pahan, oikean ja väärän, ruman ja kauniin.

Viestit, jotka tulevat koulusta, työharjoittelupaikoista, harrastuksista ja muualta kodin ulkopuolelta kertovat hyvää siitä, että omat nuoret ovat oikealla tiellä. Maailma on kuitenkin täynnä houkutuksia. Erityisesti olen huolissani siitä, miten nuorten huumeidenkäyttö on lisääntynyt. Samoin asenteet varsinkin kannabiksen käyttöön ovat muuttuneet paljon myönteisemmiksi kuin ovat olleet aikaisemmin. Kannabista ihannoidaan ja pidetään parempana kuin alkoholia. Jopa terveellisenä. Suomessa toimii myös aktiivisesti järjestöjä, jotka ajavat kannabiksen laillistamista. Tätä ei voi sivuuttaa. Ei äitinä eikä päätöksentekijänä.

Esikoiseni tuli uudenvuodenyönä kotiin kaverin bileistä ja istahti keittiön pöydän ääreen jutustelemaan. Puheltiin niitä näitä ja kyselin, millaiset bileet oli ollut. Hyvät kuulemma. Kavereita ja hyvää musiikkia. Raketteja ja semmoista uuteen vuoteen kuuluvaa juhlimista. Kiva juttu. Olin jo lähdössä nukkumaan kun hän pysäytti minut ja sanoi. ”Hei, ootkohan sä nyt ylpee musta. Linkkipysäkillä yks tuttu tarjos kannabista, mutta en ottanut. En ois edes kerennyt kun piti ehtiä bussiin.”

Tuo keskustelumme loppu jäi pyörimään ajatuksiini. Huumeita on helppo saada ja niiden käyttö on yhä näkyvämpää. Eikä vain pääkaupunkiseudulla vaan myös täällä meillä. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn mukaan Jyväskylän kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista 9,3 % sanoo kokeilleensa huumeita ainakin kerran. Lukiolaisista huumeita on kokeillut 11,9 % ja ammattikoululaisista 22,5 %.

Nuoruuteen kuuluu kapinointi ja rajojen hakeminen. Tutkimusten mukaan suurin osa kannabista kokeilevista nuorista kokeilee, koska joku tuttu tai puolituttu tarjoaa sitä. Tällä hetkellä suurin osa nuorista jättää vielä kokeilematta. Ja onneksi vain pieni osa kokeilijoista päätyy riippuvaisiksi tai ongelmakäyttäjiksi.

Ongelmakäyttäjiä on vaikea auttaa, koska kannabiksen käyttö on laitonta. Laittomana sen pitää pysyäkin, mutta lakia voisi muuttaa siten, että kannabiksen käytöstä ei tulisi rikosrekisterimerkintää vaan siitä ohjattaisiin poliisin puhuttelun jälkeen tarvittaessa sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Siten riippuvaisille ja ongelmakäyttäjille olisi mahdollista tarjota apua ja he voisivat itsekin hakea sitä ilman rikollisen leimaa. Pystyisimme poistamaan myös kohtuuttomat seuraukset kiinnijääneiltä. Jokainen tekee virheitä eikä nuoruuden angstissa tehty kannabiskokeilu saa pilata koko elämää.

Ja vastaukseni lapseni kysymykseen oli –
”Olen. Olen ylpee susta.”
Nyt ja aina <3

 

Kirjoitus on julkaistu Wessmannissa.